17. retkikunta

 Vuonna 2021 peli oli kokonaan telakalla - coneja ei järjestetty eikä pelinjohtajalla riittänyt motivaatioa etsiä muutakaan paikkaa. 2020 loppuvuodesta kokeilin etäpelinjohtamista Tracon Hitpointissa kun se toteutettiin Discordin kautta, mutta Vetehisten Virren sovittaminen siihen formaattiin ei silloin tuntunut hyvältä ajatukselta.

Niinpä seuraavan kerran pelattiin Ropeconissa 2022. Uudet pelaajat kokivat luontevaksi luoda kokonaan uudet hahmot 17. retkikuntaa varten. Alustin pelin vahvasti Alkusaarella kytevien jännitteiden pohjalta, jotka edelliset retkikunnat olivat aikaansaaneet. Olisivatko uudet pelaajat ennemmin keisarikunnan vai uuden Aaltojen kuningattaren puolella? Pelaajat päättivät ohittaa kysymyksen ja lähteä sen sijaan metsästysretkelle. Mutta mikä olisi sopivaa riistaa? Heidän katseensa kääntyi Kainon ennustaman maailmanlopun lohikäärmeen suuntaan...

Täysin pelin alustus ei mennyt hukkaan. 17. retkikunta oli alussa varsin kirjava ja sisäisesti ristiriitainen - lakia ja sivistystä edusti pappi Mikel kun taas keisarin- tai suorastaan ihmisvastaisia mielipiteitä edustivat alkuasukas Atigtalik sekä haltia Almer. Jännite laukesi ja vaaka kallistui selkeästi toiseen suuntaan, kun Mikel 17. retkikunnan ensimmäisen pelin lopussa kuoli yrittäessään näyttää esimerkkiä muille.

Ropeconin toinen pelaajaryhmä jatkoi suoraan siitä, mihin ensimmäinen jäi. Näin 17. retkikunta muodostaa jälleen yhden pidemmän jatkumon pelin sisällä.

17. retkikunta, osa 1

• Ryhmän muodostivat pappi Mikel, pohjolaissoturi Atigtalik, haltia Almer, puolituinen Bertta, velho Thoriak / Koriak sekä kääpiö Bolric
• he kuulivat huhuja jäätiköiden sulamisesta sekä maailmanlopun lieskoja hönkivästä lohikäärmeestä, keskustelu harhautui hylkeenmetsästykseen
• keskustelusta syntyi ajatus lohikäärmeen metsästämisestä tai ainakin maailmanmenoa sotkevia punaisten revontulien alkuperän selvittämisestä
• 16. retkikunnan karttojen pohjalta he muodostivat teorian, että lohikäärme saattaisia asua tulivuoren kraaterissa noita- / patsassaarella (muistiinpanoissaan sotkettu kynttiläsaareen)
• päästäkseen saarelle he värväytyivät miehistöksi kunnostetulle Itkevälle Seireenille
• -aivan lähtöä edeltävänä päivänä osa ryhmästä kalasti huonolla menestyksella kun taas Thoriak yritti etsiä velhokauppaa
• ryhmä törmäsi Sei Ven Longiin sekä häntä etsineeseen Kainoon
• he suostuttelivat Sei Ven Longin lähtemään mukaansa laivalle Kainon vastusteluista huolimatta
• laivan lähtö lykkääntyi myrskyn vuoksi, Atigtalik kulutti aikaa nousemalla nyrkkeilykehään ja lyömällä vetoa itsensä puolesta (onnistuneesti)
• seuraavana päivänä myrsky laantui ja laiva nosti ankkurinsa
• matka sujui ilman enempiä yllätyksiä, neljäntenä matkapäivänä laiva havaitsi pienen luotopahasen jolla oli ajopuista kasattu hökkeli
• saarelta pelastettiin Eero-niminen haaksirikkoinen joka oli ollut miehistönä Polskivalla Hylkeellä
• Mikel yritti käännyttää Eeron seelinuskoon ja värväsi hänet kätyrikseen
• viikon matkan jälkeen laiva saapui Patsaiden saarelle Karjulan ja Jäähuipun väliselle lahdelle
• kapteeni suostui laskemaan retkikunnan maihin
• Karjulassa retkikunta tutustui Aarne Jousimieheen ja lupautuivat auttamaan häntä sateenkarjun metsästyksessä
• jahti alkaisi seuraavana aamuna joten retkikunta päätti matkustaa Jäähuipun kylään yöpymään
• matkalla he kävivät katsomassa kvartsipilareita, joista Jäähuippu saa nimensä
• Bolric ja Thoriak jäivät pilareiden lumouksen valtaan ja heidät piti hätyytellä pois niiden luota
• palattuaan Karjulaan seuraavana aamuna ryhmä lähti jäljittämään sateenkarjua koiransa Thaumielin avulla
• Thaumiel harhautui pahasti jäljiltä ja johti valtaosan ryhmästä aivan metsään
• Thoriak jäi pystyttämään leiriä Jousimiehen ja tämän palvelijoiden kanssa
• muu ryhmä ajautui laitumelle, jossa laidunsi lauma maidonvalkeita nautoja
• näiden nautojen omistajaksi paljastui yksi saaren noidista, joka esitteli itsensä Persephoneksi
• ryhmä kyseli Perspephonelta tämän ja saaren historiasta, mukaanlukien muista noidista, kuten kultavillaisia lampaita paimentavasta miehestä
• tällä välin sateenkarju hyökkäsi aatelisen leiriin
• Thoriak kutisti karjun loitsulla ja se saatiin verkkoon ja köysiin
• muu ryhmä palasi juuri, kun karju palasi täysiin mittoihinsa ja repi itsensä irti köysistä
• karjua haavoitettiin peitsin ja ampuma-asein, muttei saatu surmattua
• Bolric sekä Bertta yrittivät painimalla ja lassoamalla pysäyttää karjun, mutta se vain raahasi heitä mukanaan, kunnes heidän oli pakko päästää irti
• koko metsästysseurue joutui leiriytymään yöksi, koska alkoi olla pimeää ja paluumatka olisi ollut liian pitkä
• aamulla jahtia jatkettiin, karju päätettiin kutistaa ja houkutella ansakuoppaan
• suunnitelma onnistui ja karju saatiin kaadettua
• liha ja talja menivät tietysti aateliselle, mutta ryhmä sai osan sisäelimistä ja Atigtalik söi palan karjun maksasta
• saalis kannettiin Karjulaan jossa pidettiin ruhtinaalliset peijaiset
• peijaisten jälkeen retkikunta päätti palata alkuperäiseen matkasuunnitelmaansa ja jatkaa kohti tulivuorta
• matkalla he löysivät vanhan marmoripatsaan, joka esitti keppiinsä nojaavaa vanhaa miestä
• Thoriak päätteli että patsas on lumottu, mutta ei saanut selville miten
• ryhmä kokeili aktivoida patsaan laulamalla vanhoja merimieslauluja, mutta epäonnistui
• Mikel päätti omaksua pelottoman asenteen saaren pakanallisia reliikkejä kohtaan
• matkan jatkuessa he löysivät rinteiltä toisen, siivekästä miestä esittävän patsaan
• Mikel päätti lähestyä patsasta uhmakkaasti
• patsas heräsi henkiin ja hyökkäsi Mikelin kimppuun
•  muu ryhmä yritti ampumalla hätistää patsaan Mikelin kimpusta, mutta saivat aikaan vain pinnallisia vaurioita
• patsaan kuristettua Mikelin kuoliaaksi muu ryhmä piiloutui metsään
• kun muut katosivat sen näköpiiristä, patsas palasi paikoilleen
• muut retkikuntalaiset pelastivat Mikelin ruumiin, jakoivat maallisen omaisuuden keskenään ja hautasivat tämän kiviröykkiön alle

17. retkikunta, osa 2 

• Mikelin kuolemaa seuranneena päivänä ryhmä löysi rinteiltä luolan
• luolaa tutkiessaan he kuulivat jonkun rukoilevan pahaenteisesti
• he löysivät pimeydestä haarniskoidun miehen, joka esittäytyi Gedric Vihollisensurmaksi
• kukaan ei erityisemmin pitänyt miehestä, mutta hän ei vaikuttanut vihamieliseltä, joten he jatkoivat luolan tutkimista
• luola paljastui pieneksi sokkeloksi josta ei Gedricin ja tämän asuinluolan lisäksi löytynyt mitään mielenkiintoista
• ryhmä palasi ulkoilmaan ja jatkoi kiipeämistä
• rinteiltä löytyi mustia ruusuja joiden tuoksu vaikutti epäilyttävän vahvalta
• ryhmä epäili niitä myrkyllisiksi, joten he tukkivat nenänsä ja koittivat syöttää niitä mukanaan tuomalle lampaalle, jonka Mikel oli ristinyt Urieliksi
• lammas huumaantui ruusujen tuoksusta ja alkoi selvästi voimaan pahoin
• lammas raahattiin pois pensaiden luota ja ryhmä jäi tarkkailemaan sen tilaa
• ryhmä tyhjensi viinipullon ja säilöi ruusunkukkia sen sisään
• matka jatkui, ryhmä kantoi lampaan mukanaan
• he löysivät kivisen patsaan, joka esitti kauhun ja kivun irvistykseen jähmettynyttä ihmistä
• kauempana näkyi useampia vastaavia patsaita sekä kivimies vasaran kanssa
• ryhmä päätti kiertää patsaan kaukaa ja laskeutuivat alas kanjoniin, jatkaen joen viertä
• kanjonista kuului kumeaa huhuilua, Bertta päätti hiipiä edeltä aluskasvillisuuden suojissa
• huhuilun lähde oli apatosauruksen kokoinen, nelijalkainen pulu
• ryhmä kokeili syöttää Urielin pululle - kun tämä ei toiminut, he päättivät kiertää senkin kaukaa
• kanjonin toiselle puolelle kiipeämällä he päätyivät vuoripolulle
• kielekkeeseen polun varrelle oli koottu kolmea seelinuskoista pyhimystä esittävä mosaiikki
• Bertta ahneuksissaan yritti irrottaa mosaiikin kristallikiteitä, jolloin salama iski hänet tajuttomaksi
• retkikunta yöpyi mosaiikin juurella ja jatkoi sitten vuoripolkua pitkin
• polun varrelta löytyi myös ruusumarmorista tehty penkki, mutta kukaan ei kehdannut istua siihen
• polku päättyi tulivuoren kraaterin reunalla rakennettuun pieneen luostariin, jota asuttivat seitsemän seelinuskoista munkkiveljeä
• munkkiveljet olivat saapuneet saarelle etsiessään Seelin uponnutta kaupunkia, mutta saarella ei vaikuttanut olevan mitään yhteyttä siihen
• munkkiveljiä pyydettiin parantamaan Bertta, mutta he katsoivat ettei se ehkä olisi viisasta, kun vamman syy oli jumalan viha
• Bertta sai siis jäädä parantumaan omillaan
• munkkiveljet kertoivat myös kraaterissa sijaitsevasta patsaasta, jolta saattoi kysyä minkä tahansa esineen tai olion olinpaikasta
• he eivät itse olleet kehdanneet kysyä siltä Seelin kohtalosta, peläten sen johtavan uskonkriisiin
• kun tulivuoren kraaterista ei kerran löytynyt lohikäärmettä, ryhmä päätti kysyä siltä, mistä sen voisi löytää
• harkittuaan tarkasti kysymyksen muotoilua, Bolric kosketti patsasta, esitti kysymyksen ja sai näyn Kainosta alkusaarella, punaisten revontulien alla
• saatuaan vastauksen ryhmä lähti paluumatkalle
• vuoren rinteiltä he löysivät vielä miehenmittaisista ukonsienistä koostuvan metsän, mutta ohittivat sen kiireesti, sekä näkivät lepakonsiipisen käärmeen, mutteivat halunneet ottaa siitä mittaa
• Atigtalik yritti metsästää vuoren rinteillä, mutta ilman Bertan apua se oli vain ammusten tuhlausta
• ruokavarojen vähentyessä retkikunta päätti pistää Urielin lihoiksi
• ryhmä palasi metsään ja löysi sieltä pienen luolan, jonka pohjalla oli smaragdinvihreä lammikko
• lammikon vesi paljastui suolaiseksi, siinä asui kaunis mutta ikivanha vetehinen
• ryhmä kysyi vetehisen nimeä - kun se ei pystynyt antamaan sellaista, jonka ihmiset ymmärtäisivät, nimesivät he hänet Ursulaksi
• Ursula oli jäänyt vangiksi lammikkoon vailla tietä mereen; retkikunnan kävi häntä sääliksi ja he päättivät tiivistää sammaleilla kärryt niin, että Ursula voitaisiin kuljettaa merenrannalle lammikkonsa vedessä
• matkalla metsän halki retkikunta tuli tielle, jonka viertä vartioi miekkoja ristissä pitelevä patsas
• patsaan ympärille oli isketty miekkoja pystyyn, tästä Atigtalik päätteli, että hänenkin on uhrattava miekkansa matkan turvaamiseksi
• ryhmä saavutti meren ja vapautti Ursulan
• yöllä he näkivät parven leikkiviä vetehisiä ulapalla
• osa ryhmästä oli epäluuloisia, mutta Bolric kutsui vetehiset luokseen keskustellakseen heille
• yksi vetehisistä paljastui Ursulaksi - vetehiset lupasivat viedä sanan Aaltojen Kunigattarelle retkikunnan hyvistä teoista
• nukuttuaan yön hyvin ryhmä jatkoi kohti karjulaa meren rantaa seuraten
• matkan varrelta löytyi haksahtaneiden filosofien kylä, jonka asukeilla oli kaikenlaisia teorioita tähtitieteestä
• filosofien kanssa ryhmä loi teorian, että saaren patsaiden sijainnit vastaavat tähtikuvioiden tähtiä ja että kraaterissa sijaitseva patsas vastaa Suuren Koiran tähdistön kirkkainta tähteä (Sirius)
• matka jatkui; metsästä kuului avunhuutoja, mutta ryhmä pelkäsi niiden olevan houkutus ansaan ja jättivät ne huomiotta
• ryhmä saapui oranssina hohtaville lähteille; he ottivat mukaansa lähteiden vettä tunnistettavaksi
• ryhmä löysi Persephonen lehmät kahlaamasta meressä; he tervehtivät tätä ennenkuin jatkoivat Karjulaan
• Karjulassa retkikunnalle selvisi, että Itkevä Seireeni oli jo jatkanut matkaansa
• koska heillä ei ollut heti keinoa lähteä takaisin alkusaarelle, päättivät he palata Persephonen luokse keskustelemaan saaren historiasta, tummien ruusujen ominaisuuksista sekä oranssien lähteiden voimista
• Persephone tarjosi heille korin pilaantumattomia omenoita vastineeksi ruusuista mutta ryhmä kieltäytyi