13. ja 14. retkikunta

 Seuraavat pelit pelattiin Ropeconissa 2018. 13. retkikunnalle antoi oman leimansa se, että osa pelaajille tarjotuista valmishahmoista olivat peräisin Red & Pleasant Land -pelistä, jossa he olivat erinäisten sattumusten kautta muuttuneet itsekin vampyyreiksi. Tämä johti muunmuassa pohdintaan siitä, onnistuisiko vampyyreiden tartuttaa kaikki Alkusaaren asukkaat ja alistaa heidät valtaansa. Tämä olisi totisesti muuttanut pelin kulkua toteutuessaan, mutta pelaajien kanssa käydyn palautekeskustelun perusteella vampyyrihahmot siirrettiin kuitenkin sivuun pelaajahahmojen luettelosta. He kuitenkin palasivat vielä sivuhahmoina ja vastustajina.

14. retkikunta pääsi palaavien pelaajien voimin takaisin 10. retkikunnan viitoittamalle reitille ja siitä tulikin yksi pitkäkestoisimmista toimijoista pelissä. Tulette kuulemaan heistä lisää seuraavissa blogimerkinnöissä.

13. Retkikunta

Kääpiö, asiantuntija, haltia sekä palkkasotilas saapuivat mantereelta kauppasatamaan. Näistä kaksi ensimmäistä olivat salaa Punaisen Kuninkaan vampyyreita. Ryhmä kuuli huhuja sheriffin murhasta sekä Itkevän Seireenin matkasta Pirunkehtosaarelle ja he etsivät asiantuntija Dermersin käsiinsä tiedustellakseen lisää. Kuitenkin huhut saaren pohjoisosien temppelistä veivät voiton Pirunkehtosaarelle jääneistä geodeista.Palkkasotilas hurmasi avukseen kaksi merimiestä ja ryhmä lähti muulikärryillä kohti saaren luoteisosia. Matka sujui kommelluksitta kunnes he saapuivat Metsurilaan. Siellä vampyyrit päättivät käyttää hyväkseen juopuneita metsureita. Kääpiö ja asiantuntija raahasivat yhden juopoista sivummalle aikeena ottaa pienet maistiaiset, mutta asiantuntija innostui liikaa ja metsuriparka päätyi lopulta jokeen. Lisäksi hänen verensä oli niin alkoholipitoista, että asiantuntija hukkasi yöllä koheltaessaan housunsa.

Tiedusteltuaan paikalliselta lääkäriltä ja hänen apureiltaan aikeisemmista retkistä temppelille, ryhmä jatkoi matkaansa.Matka sujui mutkitta, mutta perille saapuessaan he löysivät temppelikukkulan laelta aukikaivetun haudan.Varuillaan ryhmä uskaltautui temppeliin, jossa alttarin takaa esiin nousi viittaan verhoutunut haltia.Lyhyen keskustelun seurauksena ryhmän haltia alkoi epäillä haltiaa epäkuolleeksi ja heitti tätä valkosipulin kynsillä - mutta tämä paljasti myös ryhmän omien vampyyreiden todellisen luonnon.

Muutaman tuskaisen sekunnin jälkeen ryhmä kuitenkin päätti toistaiseksi vetää yhtä köyttä ja lyhyessä taistelussa he kukistivat haltiavampyyrin ja hajottivat sen usvaksi. Kuitenkin temppelin uumenista alkoi nousta usvaa ja tämä sai kaikki harkitsemaan pikaista perääntymistä. Palkkasotilas kätyreineen nappasivat muulikärryt ja haltia hyppäsi heidän kyytiinsä. Vampyyrit jäivät pitämään perää ja katsomaan mitä temppelistä nousisi, mutta liikettä nähdessään hekin päättivät paeta. Kuitenkin kärryt olivat jo ylittäneet temppelille johtavan sillan. Haltia ja palkkasotilas arvelivat virtaavan veden estävän vampyyreita seuraamasta ja he päättivät kaataa sillan. Kun kääpiö ja asiantuntija saapuivat sillalle, se oli jo vaarallisen epävakaa, joten he päättivät itse jatkaa virran piennarta. Haltia ja palkkasotilas kätyreineen palasivat tietä pitkin Metsurilaan ja näin ryhmä ajautui hajalle.

Virtaa seuraamalla kääpiö ja asiantuntija päätyivät meren rannalle, mutta sen sijaan, että olisivat palanneet sivistyksen pariin, he päättivät soluttautua läheiseen majakkaan ja käännyttää sen vartijat vampyyreiksi. Kääpiö tekeytyi yösijaa etsiväksi matkalaiseksi kun taas asiantuntija kiipesi majakan seinää ylös ja murtautui sisään sen yläkerroksiin. Majakanvartijan apulainen päästi kääpiön sisälle, mutta kääpiön yritys yllättää hänet epäonnistui surkeasti. Kuitenkin tämä vei huomion asiantuntijasta, joka onnistui hiipimään majakanvartijan taakse.Hänenkin yllätyshyökkäyksensä kuitenkin epäonnistui ja seuranneessa käsikähmässä toinen majakanvartijan apureista onnistui karkaamaan ulos.Asiantuntija lähti perään, muttei saanut kurottua etumatkaa umpeen. Hän oli myös jättänyt jousensa sivuun kiivetäkseen majakan seinää, joten apurin ampuminenkaan ei onnistunut. Hän yritti vielä heittää kiviä, mutta apuri onnistui pakenemaan majakan laiturissa olleelle jollalle ja laskemaan sen vesille.

Peläten apurin hakevan apuvoimia, vampyyrit päättivät piilottaa muiden majakassa olleiden kuiviinimetyt ruumiit kalliolle ja hiipiä rantaa pitkin seuraavalle majakalle. Siellä he onnistuivat kumpikin neuvottelamaan tiensä sisälle esittämällä eksyneitä matkalaisia ja sitten imivät kaikki majakan työntekijät kuiviin.

Samaan aikaan toisaalla haltia ja palkkasotilas kätyreineen etsivät käsiinsä paikallisen hengenmiehen ja keskustelivat siitä, mitä vanhan temppelin suhteen pitäisi tehdä. Koska asian julkituominen saattaisi johtaa paniikkiin ja keisarillisille viranomaisille ilmoittaminen johtaa ankariin vastatoimiin, päättivät seikkailijat lopulta vain palata kauppasatamaan vesireittejä suosien, poistuen saarelta ensimmäisellä laivakyydillä ennen meren jäätymistä.

14. Retkikunta

Ryhmään kuului kaksi 10. retkikunnan selviytyjää, kerettiläinen pappi sekä pahansisuinen kääpiö. He päättivät palata Pirunkehtosaarelle etsimään lisää geodeja. Koska Itkevä Seireeni oli tulipalon vuoksi telakalla, heidän piti etsiä toinen laiva. Pappi keräsi ryhmälle alkukassaa saarnaamalla Kauppasataman asukkaille tulevasta maailmanlopusta ja huomatessaan hänen suosionsa kääpiö liittyi kuoroon, ettei tulisi epäillyksi 12. retkikunnan kääpiön tekemistä murhista.

Ryhmä suostutteli kauppakaravellin kapteenin viemään heidät takaisin Pirunkehtosaarelle lupaamalla hänelle 20% osuuden mahdollisesta saaliista. Lisäksi pappi suostutteli yhden laivan sukellustaitoisista merimiehistä omaksi kätyrikseen. Tuuli oli myötäinen, mutta matka meinasi tyssätä seireenien veikoittelevaan lauluun. Laivan miehistö ja enemmistö seikkailijoista onnistui vastustamaan kutsua, mutta kaksi heikkotahtoisinta oli kolkattava ja sidottava mastoon, etteivät he heittäytyisi laidan yli. Kapteeni määräsi laivan ankkuriin ja vahdin siltä varalta, että seireenit yrittäisivät nousta laivaan. Yöllä havaittiin lisää kummia: kaksi rannikon majakkaa todettiin sammuneiksi. Huolestunut kapteeni määräsi ryhmän nousemaan maihin ja selvittämään, mitä majakan miehistölle oli tapahtunut. Retkikunnan jäsenet suostuivat pitkin hampain avuksi. Majakan he löysivät tyhjillään. Vain muutama veritahra lattiassa sekä kesken jäänyt päiväkirja vihjasivat, mitä majakan vartijoille oli saattanut tapahtua. Kolme merimiestä laivasta jätettiin sytyttämään majakka uudelleen, kun seikkailijat palasivat laivalle kertomaan tapahtuneesta. Heidän onnekseen ohi purjehti keisarillisen tiederetkikunnan alus, joka lupasi viedä sanan lähimpään satamakaupunkiin. Näin seikkailijoiden alus pääsi jatkamaan matkaansa.

Pirunkehtosaarella retkikunta palasi luolille omia jälkiään seuraten. Kylmästä säästä huolimatta he saivat papin kätyrin lahjottua sukeltamaan järven pohjaan. Pohjalla kimaltanut esine paljastui hopeareunaiseksi portiksi, mutta sen avaaminen osoittautui mahdottomaksi. Ryhmä palasi geodiluolalle, muttei löytänyt sieltä enempää aarteita. Sen sijaan he jälleen taivuttelivat papin kätyrin sukeltamaan, tällä kertaa luolan perällä olleisiin veden täyttämiin käytäviin. Ryhmän onneksi tunneleista löytyi ilmatasku, jonne he saivat viritettyä köyden ja kiskottua kaiken tarpeellisen toiselle puolen. Ilmataskusta jatkui käytävä kiertäen järven alle, johtaen lopulta spiraalinomaiseen labyrinttiin. Labyrintin keskushuoneesta ryhmä löysi mustan nesteen ympäröimän kristalliarkun. Neste todettiin vaaralliseksi kun pappi hölmöyksissään maistoi sitä, mutta lopulta hän selvisi ilman vakavia vammoja.

Ryhmä yritti avata ja kammeta arkkua paikoiltaan, mutta heidän työkalunsa osoittautuivat riittämättömiksi ja särkyivät. Heidän oli palattava maan pinnalle ja tehtävä uusia järveä ympäröivän metsän puista. Muutaman edestakaisen reissun ja usean hyytävän kylmän sukelluksen jälkeen heillä lopulta oli tarpeeksi vipuvarsia kammeta arkku kyljelleen, jolloin sen kansi irtosi ja sisältä kierähti esiin eloton ruumis.Ryhmä epäili arkun asukkia vampyyriksi, mutta päätti silti kantaa tämän ulos. Samaten he raahasivat verkoin arkun kannen takaisin maan pinnalle.

Maan pinnalla ryhmä päätti yrittää elvyttää arkussa olleen henkilön. Tämä onnistui kun he saivat hänet yskimään keuhkonsa puhtaaksi niitä täyttäneestä mustasta nesteestä. Henkilö väitti itseään Vetehisten prinsessaksi, joka oli vaivutettu uneen edellisenä maailmanaikana.Ryhmä päätti ottaa hänet todesta ja helpottaa parhaansa mukaan nykymaailman aiheuttamaa hämmennystä.Arkun kansi ja prinsessa mukanaan ryhmä palasi laivalle.

Laivalle miehistö omaksui prinsessan uudeksi hyvän onnen maskotikseen, papin protestoinneista huolimatta. Paluumatka jouduttiin luovimaan, joten se kesti odotettua pidempään. Matkan varrella alus kohtasi valasparven, jolle prinsessa tahtoi ehdottamasti puhua.Hänen välittämänsä uutiset olivat hyvin huolestuttavia. Prinsessa anoi seikkailijoita auttamaan häntä löytämään äitinsä, Aaltojen Kuningattaren.

Saavuttuaan takaisin kauppasatamaan ryhmä sai sievoisen summan rahaa arkun kristallikannesta. He pyysivät laivan kapteenia liittymään joukkoonsa ja kapteeni suostui, jos hänen osuutensa nostettaisiin 30%:iin ja luovutettaisiin hänen ensimmäiselle perämiehelleen, jonka haltuun hän uskoi laivansa.Koska pappi oli jo saavuttanut kuuluisuutta saarnaamisellaan, sataman pormestari sai vihiä ryhmästä ja heidän mukanaan kulkevasta prinsessasta. Pormestari tarjosi prinsessalle majapaikkaa talossaan, kun taas seikkailijat jäivät hänen henkivartijoikseen.