11. & 12. retkikunta

 Nämä pelit pelattiin Traconissa 2017. Vetehisten virret pääsi jälleen Tracon streamiin mukaan ja tämä video on vielä helposti löydettävissä!

Kuten näkyy, pelissä on ollut myös nuorempia osallistujia. Pelijärjestelmästä huolimatta pelinjohtaja tarvittaessa saa materiaalin taipumaan lapsiystävälliseen suuntaan... taí no. Katsokaa video ja vetäkää omat johtopäätöksenne.

11. Retkikunta

Kaksi asiantuntijaa, velho ja puolituinen. He kuulivat 10. retkikunnan palanneen hiukan höpsähtäneinä mutta rikkauksia mukanaan Pirunkehtosaarelta, ja päättivät hankkia kartan ja laivan päästäkseen samaan osoitteeseen. Ongelmat alkoivat kun velho päätti kiskoa hiukan liikaa halpaa olutta, ja sitten puolituisesta oli hirveän hauskaa yrittää lahjoa yksi asiantuntija murhaamaan toisen. Juonen paljastuttua salajuonen kohde nosti puolituisen henkseleistä roikkumaan naulakkoon. Tilanne jatkui: puolituinen vapautti itsenä pinteestä katkaisemalla henkselinsä. Hänen ja toisen asiantuntijan välille syntyi riitaa ja puolituinen kolkkasi asiantuntija myrkkyä sisältäneellä lasipullolla, sytytti seurueen majapaikan tuleen, ja lähti sitten kaduille vaeltamaan. Tässä vaiheessa ensimmäinen asiantuntija, joka oli poistunut kopiomaan merikarttoja, haistoi palaneen käryä ja löysi toisen asiantuntija tajuttomana ja naama turvonneena. Hän päätti elvyttää toverinsa ja auttaa hänet ulos palavasta talosta, mutta tietysti ensin evakuoi kaiken käteisen toverinsa taskuista. Kun toinen asiantuntija virkosi ja ihmetteli rahojensa kadonneen, ensimmäinen asiantuntija väitti puolituisen vieneen ne.

Tällä välin housuitta kaduilla hortoillut puolituinen ja ojaan sammunut velho kumpainenkin päätyivät juoppoputkaan selviämään. Kaiken kukkuraksi heidän entiset toverinsa asiantuntijat tekivät heistä rikosilmoituksen, ja apusheriffi alkoi jo mielessään sovitella hirttosilmukkaa tuholaisten kaulojen ympärille. Velho yritti loihtia tiensä ulos, mutta kovassa krapulassa loitsujen muistintamisesta ei oikein tullut mitään. Puolituiselle oli taskuun jäänyt hänen piippunsa, ja hän päätti tiirikoida putkan oven piipputuhkan avulla. Valitettavasti apusheriffi huomasi hänen yrityksensä ja päätti tehdä selväksi, kuka määrää. Kuitenkin kun hän uhkaili vankeja ja kolisteli putkan kaltereita, vangit nappasivat aseen hänen kädestään. Tästäkös apusheriffi hurjistui ja päätti avata sellin oven piestäkseen vangit, mutta käsikähmässä kumpainenkin livahti hänen ohitseen ulos putkasta ja telkesivät hänet putkaan! Apusheriffin sadatellessa velho ja puolituinen etsivät aseet käsiinsä ja härnäsivät apusheriffiä tökkimällä häntä luudanvarrella. Apusheriffi huusi raivoissaan, että "tulkaa tänne ja tapelkaa kuin miehet!" Velho ja puolituinen tekivät työtä käskettyä ja murhasivat apusheriffin putkaan. Sitten he lähtivät etsimään entisiä tovereitaan.

Tällä välin asiantuntijat olivat värväytyneet Itkevän Seireenin miehistöksi ja vetivät lonkkaa laivan kajuutassa odottaen aamuista ankkurinnostoa. Toista asiantuntijaa vaivasi kuitenkin epäilys siitä, että häntä oli vedätetty, ja ensimmäisen nukkuessa hän ryhtyi penkomaan toverinsa matkatavaroita. Ensimmäinen kuitenkin heräsi ja huomasi tämän, ja herrojen välille syntyi sanaharkkaa. Lopulta toinen sai kuitenkin vakuutettua ensimmäisen, että koska hän ei ollut löytänyt ryöstettyjä rahoja, hän nyt mukamas luottaisi ensimmäiseen täysin. Toinen ei tietenkään ollut löytänyt rahoja, koska ensimmäinen oli ovelasti piilottanut ne onton raamatun väliin.

Aamulla nimenhuudossa herroja kuitenkin odotti järkytys, kun he näkivät että velho ja puolituinen olivat myös keplotelleet itsensä laivalle. Samalla sheriffi ja lynkkausjoukko lähestyivät maista, vaatien velhon ja puolituisen päitä pantiksi apusheriffin murhasta. Syntyi hirveä käsirysy, jossa velho sotki laivan miehistön taikaverkkoon ja sitten sytytti sen palamaan, ja puolituinen heitti veitsen sheriffin otsaan ja sheriffin ruumis putosi satama-altaaseen. Lopulta "oikeus voitti" kun väkijoukko ryntäsi lastausramppia ylös laivaan ja lynkkasi velhon. Liekitkin saatiin sammutettua, mutta asiantuntijoiden piti keksiä uusi työpaikka. Puolituinen sen sijaan pääsi kuin koira veräjästä, sillä sekasorron humussa hän hiippaili toiseen laivaan ja laski sen itsekseen vesille. Velho hirtettiin lähikaupan katoksen kattopuomista ja hän viimesanoillaan kirosi koko sataman väen.

12. Retkikunta

Kääpiö, haltia ja velho saapuivat satamaan huhujen mellastaessa paholaismaisesta puolituisesta, hirtetystä noidasta ja murhatuista sheriffeistä. He päättivät jättää ne kuitenkin huomiotta ja suuntasivat pohjoiseen kartanolle, jossa kuulemma olisi lisää kääpiöitä. Linnamäellä he pysähtyivät kapakkaan oluelle, ja päätyivät tappeluun lomailevien merisotilaiden kanssa. Velhon onnistui pysyä kahakasta sivussa, mutta kääpiö ja haltia päätyivät kapakan ulkopuolelle jatkoille. Kääpiö lähti juoksemaan pohjoiseen, haltia etelään. Sotilaat lähtivät haltian perään. Haltia pysähtyi Linnamäen sillalle ja yritti pysäyttää takaa-ajon sytyttämällä sillan tuleen, mutta kovina poikina sotilaat uivat hyisen joen yli ja vetivät haltiaa pataan. Seuraavana aamuna velho ja kääpiö joutuivat noutamaan murjotun haltian Linnamäen putkasta.

Merisotilaat päättivät lähteä jatkamaan lomaansa toisaalle, kun taas kääpiö, velho ja haltia kävivät kartanolla kääntymässä. Kartanolla he kuulivat huhuja saaren koillisosien temppelistä, ja päättivät oikaista metsän poikki. Ensiksi he ylittivät joen tekemällä taikuuden avulla köysisillan. Kuitenkaan he eivät olleet ottaneet mukaan karttaa eivätkä kompassia, joten poistuessaan joen varrelta he eksyivät. Talvinen sää muuttui sumuiseksi ja rakeiseksi ja ryhmältä alkoi ruoka loppua. Kääpiö suojautui kylmältä maakoloon jonka kanneksi asetti kilpensä, kun taas haltia ja velho epätoivoissaan lähtivät metsälle. He eivät kuitenkaan keksineet mitä tehdä saalistamalleen jänikselle, ja tappelun heikentämä haltia vaipui hypotermiaan. Pian velhokin taipui kylmän ja sateen alla. Vain kääpiö selvisi. Hän kaivaitui maakolostaan, söi jähmettyneiden matkatovereidensa metsästämän jäniksen, hakeutui takaisin joen varrelle, kokosi risuista lautan ja ajelehti jokea pitkin takaisin Linnamäelle.

Tällä välin merisotilaat olivat kuulleet huhuja koillisosien temppelistä ja arveluttavan rikkaista seikkailijoista. He päättivät, etteivät palaisikaan kasarmille, vaan lähtisivät pundelle aarrejahtiin. Välietapikseen he valitsivat Metsurilan. Siellä he paikalliselta lääkäriltä tiedustelivat aikaisempien retkikuntien vaiheista. He täydensivät varusteensa ja suunnistivat temppelille.

Kääpiö sen sijaan hortoili kylästä kylään, nukkuen ladoissa ja veneiden alla. Hän päätyi katselemaan paikallisten ihmisten arkielämää tuvan ikkunasta eräänä synkkänä talvi-iltana ja koki konkreettisesti, ettei hänellä ollut sijaa eikä paikkaa täällä. Niinpä hän murtautui tupaan ja surmasi kaikki jotka eivät karkuun päässeet, vanhukset ja lapset. Sitten hän työnsi perheen veneen vesille ja katosi merille.

Merisotilaat taasen pääsivät temppelille. Temppelin ovimekanismit tuottivat heille päänvaivaa, joten he päättivät yksinkertaisesti kaivaa tiensä läpi tiellä olevista kivipaasista. Sitten he lähtivät paluumatkalle levätäkseen kaupungissa, tietämättöminä siitä mitä olivat vapauttaneet...